Sanojen viattomuudesta

Maaliskuun neljäntenä päivänä on Kannelmäen kirkossa Helsingissä uuden suomalaisen kamarimusiikkiteoksen kantaesitys. Teoksen nimi on Ett ord, ja minä olen tehnyt siihen tekstin yhteistyössä säveltäjä Jouni Rantasen kanssa. Esiintyjinä on kuusi lahjakasta nuorta muusikkoa. Toinen esitys on Huopalahden kirkossa 26.3.2023.

Pikkuisen jännittää, saavatko kuulijat tekstistä mitään irti. Se on ruotsinkielinen, mikä jo monelle saattaa olla vastaanottamisen este, mutta olipa kieli mikä tahansa, sanat harhauttavat meitä helposti. Kun sanat on lausuttu, puhuja ei enää voi hallita niitä. Viesti voi mennä kuulijalta ohi, jäädä täysin ymmärtämättä, tai sillä saattaa olla ei-toivottuja vaikutuksia. Toisaalta kuulija voi ymmärtää sanat liiankin hyvin. Hän kuulee, että harkitsemattomien sanojen takana on ihminen, jonka ajattelussakin on jokin pielessä.

Opiskelin nuoruudessani kääntämistä ja tulkkausta, pyörin siis samanlaisten kysymysten äärellä. Kääntäjä tekee mielessään tulkinnan paitsi käännettävänä olevan tekstin sisällöstä myös siitä, kuka hänen käännöstään käyttää ja mihin tarkoitukseen. Tulkki taas voi tulkkaustilanteessa törmätä sanoihin ja lauseisiin, jotka olisi keskustelukumppanien tähden paras jättää kääntämättä, mutta koska hän on paikalla mahdollistaakseen keskustelun, hän ei voi lopettaa sitä. Hänen täytyy nopeasti tehdä oikeat ratkaisut.

Entä sitten, jos teksti on pyhä? Raamatun kääntäminen on vielä oma lukunsa. Voidaanko vaikkapa Paavalin kirjeitä lukea välittämättä ollenkaan siitä, kenelle ne on kirjoitettu ja missä tilanteessa? Minusta ei. Monet Raamatun lukijat tuntuvat silti uskovan, että Paavalin kirje on korinttilaisille sama kuin meille eilen, tänään ja iankaikkisesti. Että meidän ei tarvitse ymmärtää edes perusasioita kielen luonteesta, eikä meidän tarvitse ymmärtää, millaista Korintissa oli. Minä olen mukana Rataksessa juuri siksi, etten pidä tällaisesta välinpitämättömästä raamatuntulkinnasta.

Ja kuitenkin havaitsemme koko ajan ympärillämme, että sanoilla lyödään. Sanoja käytetään alistamaan, loukkaamaan, yllyttämään ja tuomitsemaan. Seurakunnat eivät ole turvassa tältä ilmiöltä. Rataksen jäsenistä monella on siitä omakohtaista kokemusta.

Mediassa kuumia teemoja ovat yhtäältä sananvapaus, toisaalta vihapuhe. Suunnitellaan lakeja, joiden uskotaan hillitsevän sanoja, vaikka käytännössä silloin joku ainoastaan ottaa itselleen oikeuden määritellä, mitkä sanat ovat kiellettyjä ja mitkä sallittuja. Kun taas sanat itsessään ovat vain veneitä, jotka lasketaan virtaan merkityksillä lastattuina.

Ord-teosta kirjoittaessani jouduin miettimään, onko meillä mitään ratkaisua jatkuvaan väärinymmärtämiseen. Sitten muistin, että kaikkia sanoja ei koskaan käännetä. Vaikka kieli vaihtuu, erisnimet eivät vaihdu tunnistamattomiksi. Erisnimet määrittelevät tarkasti, ketä tai mitä tarkoitetaan. Kristinuskon jumalan erisnimi on Jeesus.