Johtajuus ja kasvu, Nais- ja mieskuvat, Uncategorized, Vesanto Meri

Miksi tytöt ja pojat hakevat vääriin kouluihin?

On se aika vuodesta, jolloin kaverit kirjoittavat Facebookiin, että meidän tyttö tai poika pääsi opiskelemaan. Olen toki iloinen siitä, että nuoret löytävät paikkansa. Kovin vain uutiset tuntuvat vahvistavan sitä seikkaa, että tytöt hakeutuvat ”tyttöjen” aloille ja pojat ”poikien”. Suomessa koulutuksen segregaatio on erittäin jyrkkää (tästä tuoretta tietoa https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/koulutus/koulutuksen-segregaatio/koulutusvalinnat ). Näin siitä huolimatta, että Suomessa tyttöjen koulutusmahdollisuudet ovat ehkä maailman parhaat. Miksi tytöt eivät ymmärrä omaa parastaan? Haluavatko he edelleen, että heidän euronsa on vain 80 senttiä?

Vai ymmärtävätkö sittenkin? Jos opiskelee alaa, jolla kyllä pärjää mutta joka ei yhtään kiinnosta, eikö siinä mene koko elämä hukkaan? Ehkä minun ei pitäisi surra koulutuksen segregaatiota yhtään. Ehkä se paljastaa vain ikävän totuuden itsestäni. Että minäkin olen yksi niistä monista, jotka arvostavat enemmän miehisiä aloja.

Kanadalainen psykologi ja psykologian professori Jordan Peterson on suunnilleen sitä mieltä, että miehet ja naiset nyt vain sattuvat olemaan kiinnostuneita eri jutuista, eikä tätä asiaa saa väkisin muuttaa. Petersonin Youtube-videot ovat huippusuosittuja. Tässä yksi valaiseva esimerkki hänen ajattelustaan: https://www.youtube.com/watch?v=aMcjxSThD54

Biologisella sukupuolella on varmasti tekemistä sen kanssa, missä kukin pärjää. Tottahan (useimmat) pojat kehittyvät fyysisesti vahvemmiksi kuin (useimmat) tytöt. Ja se missä pärjää, on usein sama, mikä kiinnostaa. Mutta lapsuudessa fyysiset erot ovat vielä pieniä. Silloin sukupuolirooleihin vaikuttavat kulttuuri ja kasvatus: vanhemmat, opettajat, kaveripiiri.

Kuulostaa jopa typerän triviaalilta sanoa, että yksilöiden välillä on suuria eroja ja että yksilöiden väliset erot ovat suurempia kuin sukupuolten väliset. Onhan se surullista, jos lahjakas tyttö tai poika jättää sakin hivutuksen vuoksi valitsematta sen alan, jolla hänen lahjansa pääsisivät oikeuksiinsa ja jolle hän ”vääränsukupuolisena” voisi tuoda jotain uutta näkökulmaa.

Jos miehet ja naiset luontaisesti sopivat erilaisiin tehtäviin, ovatko miehet ja naiset sitten niissä tehtävissä, jotka heille parhaiten sopivat? Eikö esimerkiksi opettajina ja lähihoitajina pitäisi olla paljon enemmän miehiä, koska niissä tarvitaan miehiin liitettyjä ominaisuuksia? Meillä voi olla virheellisiä sukupuolistereotypioita, mutta aivan varmasti myös virheellisiä mielikuvia aloista ja ammateista.

Mistä nuori voi edes tietää, mikä on hänen alansa? Hänen pitää saada kokeilla. Ei riitä, että isä, äiti, opettaja tai kaverit kertovat, missä hän on hyvä.  Nykyään kaikki haluavat rajoittaa opiskeluaikoja, ja aikuisena uuden alan opiskeleminen on iso taloudellinen riski. Mahdollisuudet ovat kuitenkin olemassa, ja ammatteihin on onneksi olemassa useita reittejä. Jos voisin puhua nuorelle itselleni, kertoisin juuri tämän.

Mutta nyt en ehdi kirjoittaa enempää. Pitää mennä korjaamaan piharakennuksen kattoa. En tee sitä pelkästään siksi, että olisin hyvä roolimalli tyttärelleni. Se on vain pakko tehdä, kun mökillä ole ketään miestäkään.

Advertisements

Discussion

No comments yet.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Arkisto

Enter your email address to follow this blog and receive notifications of new posts by email.

Blog Stats

  • 21,718 hits
Advertisements
%d bloggers like this: