Oliko Korintissa häpeällistä hunnuttomuus vaan avoimet hiukset?

Teen gradua jakeista 1 Kor 11:2-16 ja teen erikoisia löytöjä, joita on vähän vaikea kuvailla koko komeudessaan blogiteksteissä. Mutta yksi viimeisimpiä liittyy siihen, mistä häpeästä Paavali oikein mahtoi puhua. Useimmat eksegeetit ovat yhä sitä mieltä, että Paavali puhui päätä peittävän hunnun puutteesta häpeällisenä, mutta monet ajattelevat myös niin että Paavali tarkoitti pään peittämisellä ylössidottuja hiuksia. Itse olen päätynyt äskettäin selkeästi jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Tästä hiukan alla.

Käytettävissä oleva aineisto ja tutkijoiden mielipiteet ovat yksikäsitteistä sen suhteen, että avoimia hiuksia pidettiin hyvin häpeällisenä niin juutalaisten, kreikkalaisten kuin roomalaistenkin parissa. Kreikkalais-roomalaisessa kontekstissa leikatut hiukset olivat myös rangaistu aviorikoksesta.

Jakeiden 1 Kor 11:2-16 tulkinnan kannalta kuitenkin mielestäni merkittävintä todistusaineistoa ovat Korintista itsestään löydetyt isommat ja pienemmät patsaat ja kolikot, jotka ajoittuvat vuosituhannen vaihteesta toisen vuosisadan alkupuolelle. Cynthia Thompson on koonnut näistä arkeologisista löydöistä kuvat, joista on nähtävissä miehen tai naisen pää. Aineisto koostuu marmoripatsaista, pienemmistä savi patsaista ja kolikoista. Naisia esittäviä patsaita on 11 kappaletta, ja niistä yksi nuori tyttö. Näistä vain yhdellä maalaista tai palvelijaa esittävällä naisella on hiukset peittävä päähine päässään. Muilla hiukset on sidottu tai palmikoitu pään päälle eri tavoin. Tyttö on ainoa, jolla on suoria hiuksia, ja nekin vain otsatukkana, kun muut hiukset on palmikoitu pään päälle. 1. vuosisadan lopulla ja toisella vuosisadalla yleistyivät suuremmat kampaukset, joissa enemmän isompia kiharoita, ja letityksiä otsan yläpuolella, ja pään päällä. Patsaiden naiset esittävät ilmeisesti eri yhteiskuntaluokkia, sillä osa patsaista on tehty halvemmasta materiaalista ja osa kalliimmasta. Lisäksi Korintin kaivauksissa on löydetty satoja koristeellisia hiuspinnejä, joita naiset käyttivät hiustensa kiinnittämiseen. Kolikoissa esiintyvät samanlaisessa hiukset ylös sidotussa kampauksessa ilman mitään muuta peitettä keisari Caligulan äiti Agrippina vanhempi (14 eKr. – 33 jKr.), keisari Claudiuksen vaimo Agrippina nuorempi (15- 59 jKr.) ja Livia, Augustuksen vaimo (58 eKr. – 29 jKr.). Yhdessä kolikossa kuvataan todennäköisesti myös Liviaa, mutta tällä kertaa niin, että vaate peittää pään takaosan. Samalla tavalla pään takaosan peittävässä vaatetuksessa esiintyy myös keisari Augustus Korintin foorumilla olevassa suuressa patsaassa, jossa hän suorittaa uhraamisrituaalia. Tämä oli sopivaa sillä hänestä oli tullut vuonna 13 eKr. tullut Rooman ylimmäinen pappi.

On vaikea kuvitella, miksi ihmiset olisivat tehneet itsestään patsaita tai kolikoita pää peittämättöminä, jos se olisi ollut niin häpeällistä kuin mitä useat tutkijat sitä pitävät. Tämä on erikoista varsinkin kun samalla mm. Bruce Winter korostaa sitä, että juuri Augustus käytti kuvia (patsaita ja kolikoita) keisarillisen perheen naisista luodakseen esimerkkiä muualle Rooman valtakuntaan siitä, miten säädyllisen naisen tuli pukeutua. Hän ihmettelee ristiriitaa varhaisemmassa kirjassaan, mutta toteaa vain lyhyesti, että kyseessä täytyy olla ”patsastyyppi”. Tai niitä käytettiin kenties yksityiskodeissa. Myöhemmässä kirjassaan hän ei mainitse näitä löytöjä lainkaan. Sen sijaan mm. Malina & Pilch toteavat, että Välimeren maissa antiikin aviovaimojen tuli palmikoida hiuksensa osoittaakseen siviilisäätyään jotta he eivät olisi häpäisseet miestään. He tulkitsevat Paavalin tarkoittavan ”peittämättömyydellä” ”palmikoimattomuutta”.

Tutkijoiden tulkinnat ovat hyvin ristiriitaisia, mutta minusta on mahdotonta ohittaa paikan päältä löydetyistä patsaista saatavaa kuvaa, varsinkin kun patsaat eivät näytä kuvaavan esimerkiksi jumalattaria, vaan valtaosin tavallisia ihmisiä. En tulkitse patsaita niin, että naiset eivät useammin tai harvemmin olisi peittäneet päätään aviohunnulla liikkuessaan julkisilla paikoilla. Lukemani perusteella mahdollista on kenties myös se, että pään takaosan päälle vedettävä aviohuntu (joka paljasti kampauksen) oli valinnainen käytäntö, jolla osoitettiin haluttaessa tai tilaisuuden vaatiessa statusta ja asemaa tai suojauduttiin osaltaan kenties ei-toivotuilta lähestymisyrityksiltä. On hyvin mahdollista myös se, että Korintin kaltaisessa ”kansojen sulatusuunissa” eli myös rinnakkain erilaisia tapoja. Sen sijaan tulkitsen löydöksiä niin, että ensimmäisen vuosisadan Korintissa naisten pään peittämättömyys ei ollut lainkaan verrattavissa siihen häpeään joka olisi seurannut hiusten ajamisesta pois. Todennäköisesti koristeelliset kampaukset olivat mieluummin muodikkaita päätellen patsaistakin näkyvästä trendistä entistä suurempaan koristeellisuuteen (vrt. 1 Tim 2).

En usko, että Paavali olisi näissä oloissa ryhtynyt luomaan kulttuurin vastaisia rajoitteita, ulkoisia vaatimuksia, naisten pään peittämiseksi hunnuilla. Monille teologeille tämä ajatus ei tunnu olevan ongelma, mutta minusta se ei kerrassaan sovi Paavalin ajatusmaailmaan. Siksi ymmärrän, että Paavali puhuu tässä pään peittämisestä hiuksilla, ei hunnulla. Miesten pään peittämättömyys vaatimus on sitten hiukan hankalampi kysymys. Siinä voi olla kysymys tasa-arvoistavasta vaatimuksesta luopua pään peittämisestä, mikä oli tapana roomalaisessa kultissa kun miehet suorittivat uhria, tai siitä että miesten ei pidä peittää päätään hiuskampauksilla tai kasvattaa pitkiä hiuksia. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että Paavalilla on jotain sanottavaa myös miehille.

Lähde:
Thompson, Cynthia L.: Hairstyles, Head-coverings, and St. Paul. Portraits from Roman Corinth. Biblical Archaeologist. June 1988.

Advertisement