Tasa-arvoa ja alamaisuutta Kotimaa-lehdessä

Lestadiolaisten ehkäisykielto on saanut aikaan ilahduttavaa keskustelua. Tämän päivän Kotimaa-lehti (26.3.2009) julkaisi myös minun ja Saaran haasteen piispoille, että myös kirkossa opetettaisiin sukupuolten välisestä tasa-arvosta, eikä ulkoistettaisi opetusta herätysliikkeille, jotka sitten opettavat kirkon julkilausumaa linjaa vastaan.

Elina Vuola haastoi samassa lehdessä lestadiolaisia johtajia kuulemaan naisten ääntä liikkeen sisällä. Hän on oikeassa siinä, että rajalinja tasa-arvon ja hierarkian välillä kulkee kirkkokuntien sisällä, ja uskontojen sisällä. Tasa-arvoa teologisesti kannattavat naiset vaikuttavat omien liikkeidensä sisällä ja heitä olisi kuultava. Johtajien pitäisi myös pystyä lausumaan opetuksensa ja niiden teologiset perustelut julki. Siis avoimuutta ja rehellisyyttä peliin.

Edellisen viikon lehdessä oli haastattelu alammaisuusteemasta, jossa haastateltiin mm. Eila Helanderia, Sari Roman-Lagerspetzia, ja hierarkkista ihmis- ja jumalakuvaa kannattavaa Soile Haverista (tulikohan nimi oikein?). Danielle Miettinen on kirjoittanut aivan fantastisen hyvän artikkelin teemasta. Siinä tulee ydinnäkemyksiä molemmilta puolilta hyvin esille. Mielenkiintoista, että myös hierarkian kannattaja perustelee kantaansa suoraan hierarkkisilla alamaisuussuhteilla kolmiyhteisen Jumalan sisällä. Omassa aineseminaarissanityössäni toin juuri esille sitä, että muutamat evankelikaaliset teologit rinnastavat tämän jopa areiolaiseen harhaoppiin. Mm. juuri tätä harhaoppia vastaan puolustautumiseksi kirjoitettiin ensimmäisten vuosisatojen uskontunnustuksia, jotka yhä yhdistivät kristillisiä kirkkoja. Tässä taistossa kirkkoisä Athanasios oli avainasemassa. Hän näki että Kristuksen asettaminen Isä-Jumalaa alemmaksi ‘jumaluudeksi’ itseasiassa turhensi pelastuksen. Siksi asia oli tärkeä. Silloinkin areiolaisuus vetosi aikansa konservatiivisiin kristittyihin, jopa piispoihin. Kuitenkin se todettiin yleisissä konsiileissa yhteensopimattomaksi kristinuskon kanssa. Uskon että vielä tulee aika – ja ehkä se on jo piankin – jolloin kristikunta kollektiivisesti toteaa että hierarkkiset suhteen, jotka määräytyvät sukupuolen mukaan, ovat yhteen sopimattomia kristinuskon kanssa. Näinhän tapahtui orjuuden tapauksessa. Varsin nopeasti, kun liike lähti vauhtiin, kristikunta muutti ymmärrystään pois siihen asti vallinneesta käsityksestä, että orjuus oli Raamatun vahvistama instituutio. Kyse on todella enemmästä kuin vain sukupuolten välisistä suhteista. Kyse ei ole enemmästä eikä vähemmästä kuin jumalakuvasta, ja aika perustavaa laatua olevasta sellaisesta.