Olipa järkyttävän hyvä Voimala-niminen ohjelma eilen Yle 1:llä, jossa vanhoillislestadiolaiset (nykyiset ja entiset) keskustelivat yhteisön ehkäisykiellosta. Katsottavissa tästä. Yhteisön voima on aika raju. Kyllähän se tietysti sosiaalipsykologisista kokeista tiedetään. Paljon mitättömämpikin yhteisön paine saa suuren osan ihmisistä antamaan tappavia sähköiskuja toisille. Aikanaan Stanley Migramin kirja, Obedience to Authority, oli aika hurjaa luettavaa tästä asiasta. Silloin se sattui silmiini opiskelijakirjaston hyllyssä ja luin sen. Vasta myöhemmin kuulin, että se on todellinen klassikko teemasta. Kannattaa lukea muuten. Järisyttää maailmankuvaa hyvällä tavalla: murenee käsitykset ihmisen itsenäisyydestä.
Itseäni jäi pohdituttamaan, paitsi ihmisoikeuskysymykset, ja ev.lut. kirkon vastuu tai paremminkin vastuuttomuus, myös varsin maalliset asiat. Miten ihmeessä lestadiolaiset tuottavat 10-14 lasta varsin rutiininomaisesti, kun missään muualla ei nähdäkseni systemaattisesti moiseen päästä. Kaikkein köyhimmissäkin maailman maissa, joissa naisilla ei ole mitään seksuaalisia oikeuksia, keskimääräinen lapsiluku ei yleensä ole enempää kuin 7. Näin esimerkiksi Ugandassa. Myös näissä maissa lapset tuovat arvonlisää naiselle naiseuteen ja miehelle. Lapset ovat lisäksi tarpeen työvoimana ja vanhuuden turvana kun muita vakuutusmarkkinoita, kuten sairaus- tai eläkevakuutuksia ei ole. Lester Brown – yhdysvaltalaisen Earth Policy Institute:n johtaja, kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynässä 26.2. siitä, kuinka perhesuunnittelun tehostaminen on maapallon ykkösongelma. Näin olen itsekin Ugandassa useita kertoja käyneenä ajatellut. Ei ole paljon hyötyä kehitysprojekteista, ilman että tehdään jotain naisten aseman parantamiseksi. Sen myötä myös lapsiluku vähenee. Browin mukaan esim Iranissa muutos tapahtui nopeasti. Vuodesta 1989-1994 lapsiluku laski 7:stä alle kolmeen ymmärtääkseni ilman pakkoa, vain tiedottamalla, ja laittamalla pariskunnat ennen avioliittoluvan saamista ehkäisyvälinekurssille. Siis Iranissa! Uskonnollinen täyskäännös oli nopea. Voisivatko lestadiolaiset kyetä moiseen uskonopin pikamuutokseen? Tuskin.
Siis miten lapsiluku voi olla laajamittaisesti yhteisön sisällä 2 kertaa enemmän kuin kehitysmaista takapajuisimmissa? Ilmeisesti lestadiolaisilla on erityisen aktiivinen lapsiluvun maksimointipolitiikka. Vai onko se kenties niin, että Ugandassa miehet ovat välillä pois kotoa vieraissa tai kaupungissa, niin että naiset vähän ehtivät viettää joitain pieniä hetkiä, jolloin lapsilukua ei olla maksimoimassa. Länsimaissakin lapsiluku laski huomattavan matalaksi jo paljon ennen ehkäisyvälineiden tuloa markkinoille. Jollain lailla ihmiset pitivät lapsiluvun kurissa. Euroopassa ajoittain mentiin ainakin varsin myöhään naimisiin, mutta tämäkään ei selitä kehitysmaiden tilannetta. Siellä avioituminen on must ja mieluummin nuorena kuin vanhana. Siis mistä on kysymys?
Kehitysmaissa lapsilukua varmasti rajoittaa mm. puuttellinen ravitsemus ja huono terveys. Lapsia myös kuolee paljon pienenä ja synnytyksissä, joten elävien lapsien määrä jää siksi paljon alle sen, mitä täällä hyvinvointi-Suomessa. Ystäväni ja verkostolainen Elisa Airikkala on tällähetkellä kätilönä Afganistanissa. Hän kirjoitti ystäväkirjeessään paikallisesta n. 20-vuotiaasta naisesta, joka synnytti hänen avustuksellaan neljättä lastaan. Kolme aikaisempaa olivat kuolleet synnytyksessä tai hyvin pian sen jälkeen.
Toisinsanoen, ei kannata vetää Suomen lestadiolaisten isosta lapsiluvusta välttämättä mitään muita johtopäätöksiä, kuin että aktiivista ehkäisyä ei käytetä ja että ravitsemus on kunnossa, terveydestä osataan huolehtia ja aviomiehet eivät kuole sotiin ja levottomuuksiin kesken hedelmällisten vuosien.
Comment by Helmi — March 12, 2009 @ 2:42 pm |
Näin se varmaan on. Tosin, myös lapsena kuolleet lasketaan syntyneisiin. Siis jos ugandalainen nainen synnyttää keskimäärin 7 lasta, siinä on mukana myös ne jotka ovat kuolleet vaikka 1kk:n iässä.
Comment by Anne M — March 12, 2009 @ 5:51 pm |
Mutta keskenmenoja ja kuolleena syntyneitä ei tiemmä lasketa? Lisäksi aliravitsemus ja korkea stressitaso vaikuttaa hedelmällisyyteen sekä miehillä että naisilla. Eikä lapsettomuushoitoja ole. Suomen lestadiolaisäidestähän osa käy neuvolajärjestelmän lisäksi läpi myös lapsettomuushoitoja (tiedän itsekin yhden tapauksen). Mutta onhan se silti mahdollista, että ihanne suuresta perheestä lisää myös yhdyntöjä lestadiolaispariskuntien välillä. Saahan perhelehdistä lukea paljonkin juttuja pitkistä selibaattijaksoista pikkulasten vanhemmilla, kun ei vaan uupumukseltaan jaksa muuta kuin nukkua siellä sängyssä.. Toisaalta en nyt lähtisi ensimmäiseksi lestadiolaisia siitä syyttämään, vaikka yhdyntöjä olisikin enemmän kuin normiperheessä. Vilkasta seksielämää kun pidetään yleisesti ottaen ihan iloisena asiana ja hyvän parisuhteen merkkinä. Ja vaikka puolisoiden suhteet muuten olisivatkin alisteiset (esim. uskonnon oppien mukaisesti) ei sekään automaattisesti tarkoita sitä, että seksielämäkin olisi pääasiallisesti vallankäyttöä.
Täytyy myös muistaa, ettei kaikilla lestadiolaisilla mene huonosti. On toki äärimmäisen burnoutin partaalla roikkuvia monilapsisten perheiden äitejä (jotka kyvyiltään, lahjoiltaan ja kiinnostuksiltaan sopisivat paremmin tutkijoiksi, filosofeiksi, muusikoiksi..), mutta on myös valtavasta jälkeläismäärästä suunnatonta tyydytystä saavia, yhteisön jalustalle nostamia, oman perheen arvostamia ja rakastamia ja kaikinpuolin elämäänsä tyytyväisiä.
Olen feministinä toki surullinen siitä, että oma kirkkoni hyväksyy sisälleen herätysliikkeitä, joissa naiset menettävät määräysvallan omasta ruumiistaan. Vielä naiskysymystä isompi asia on mielestäni kuitenkin se, miten molemmat sukupuolet tällaisessa liikkeessä menettävät määräysvallan koko omaan ainutkertaiseen elämäänsä. Lisäksi on surullinen tosiasia, että lukemattomat naiset antavat vapaaehtoisesti ja ilman minkään herätysliikkeen tai edes uskonnon myötävaikutusta pois määräysvallan elämästään ja omasta ruumiistaan miltei kenelle tahansa vastaan kävelevälle kaksilahkeiselle ja monelle sellaisille peräjälkeen, yhtäaikaa uudestaan ja uudestaan.
Comment by Helmi — March 13, 2009 @ 12:42 am |
Kirjoitatpa tosi hyvin noissa kahdessa viimeisessä kappaleessa. Mitäs jos taas laittaisit tekstiäsi tästä tai muusta mediaan
… ‘miten molemmat sukupuolet menettävät määräysvallan koko omaan ainutkertaiseen elämäänsä’… – ISO JUTTU..
Lapsikuolleisuushan on isoa kehitysmaissa, mutta en ole kuullut tai lukenut arvioita keskenmenoista. ONko sinulla tietoa? Aliravitsemus kyllä mainitaan myös oppikirjoissa (taloustieteen).
Comment by Anne M — March 13, 2009 @ 11:25 am |
Käsittääkseni myöskään lestadiolaisäideillä ei lapsilukuun lasketa mukaan esim. keskenmenoja tai kuolleena syntyneitä. Eli, 15 lapsen lisäksi naisella on voinut hyvinkin olla toinen mokoma keskenmenoja. Eihän siinä sitten muuhun jääkään aikaa…näin ainakin ko.liikkeen ulkopuolisesta tuntuu.
Katsoin tuon arkkipiispan TV-haastattelun. Saara Ruokonen esitti hyvän kysymyksen yhdyntään pakottamisesta, Jumalan tahtoon vetoamalla. Sitä kai se voi olla. Jos vaimo ei suostu yhdyntään se voi johtaa moniin synteihin mm. hedelmöityksen estämiseen ja aviomiehen itsetyydytykseen.
Helmi puhui (yllä) siitä, että lastenlehtien mukaan pikkulasten vanhemmilla voi olla pitkiä selibaattijaksoja tai jaksoja jolloin on vähän seksiä. Tämä on varmastikin totta. Varsinkin pikkuvauvat valvottavat ja vievät voimia, on yöherätyksiä jne. Synnytyksestä toipuminenkin vie aikaa. Kun hoitaa pikkuvauvaa siten että perheessä on muitakin lapsia, voi väsymys olla monenkertaista. Väsymyksestä johtuva haluttomuus on kai luonnoollista? Onko vaimolla lupa kieltäytyä seksistä väsymyksen takia, vai tekeekö hän silloin syntiä? Olen lueskellut vanhoillislestadiolaisten tekstejä ja näyttää siltä että vaimolla ei ole lupa kieltäytyä seksistä kuin ehkä sairauden/ vamman takia.
Tuntuukin aika kauhealta jos lestadiolaisäidillä ei ole lupa ajoittaiseen haluttomuuteen, esim. synnytyksen jälkeen, silloin kun lapset valvottavat ja vievät voimia jne. Ilmeisesti myös juuri synnyttäneen äidin on oltava heti valmis yhdyntään, jos aviomies niin haluaa. Seurauksena saattaa muuten olla synti, esim. aviomiehen ajaminen itsetyydytyksen syntiin tai se että seuraavalle vauvalle ei annetaa lupaa hedelmöittyä. Olen lestadiolaisten teksteistä saanut sen kuvan että hedelmöityksen estäminen on murha.
Kuten Helmi ylla sanoo, aktiivinen seksuaalielämä voi olla ja monille onkin iloinen asia. Ainakin niille joiden ei tarvitse harrastaa sitä vastoin tahtoaan/ uupuneena/ juuri synnyttäneenä ja paikat kipeänä/ peläten seuraavaa raskautta…
Monilta unohtuu että myös Roomalaiskatoliset tuomitsevat ehkäisyn, ainakin ns “ei-luonnollisen” ehkäisyn. Sen sijaan aviopareja kehotetaan “käyttämään kalenteria” eli pidättäytymään yhdynnästä hedelmällisimmän jakson aikana. Vaikka kalenteria ei varsinaisena ehkäisyvälineena voi pitääkään, katoliset eivät selvästikään painosta ihmisiä maksimoimaan lapsilukuaan, ainakaan samalla tavalla kuin lestadiolaiset. Uskonnollisillakaan katolisilla ei ole sellaisia lapsimääriä kuin lestadiolaisilla.
Comment by Sari Roman-Lagerspetz — March 13, 2009 @ 6:05 pm |
Maailman uskontoperinteiden kurssilla oli kerran vierailemassa muslimimies (suomalainen) Somaliasta, joka kertoi, että heillä synnyttämisen jälkeen (siis silloin kun hän nuorena poikana oli vielä Somaliassa) mies ei saa (muistaakseni kuukauteen tai joku koht. pitkä aika) edes käydä äidin luona. Jonain tiettynä päivänä isä sitten antaa lapselle nimen (tai jotain). Mutta pointti on, että tuona ‘erottamisen aikana´ äidin ei tarvitse tehdä ruokaa tai muutakaan, vaan hänestä pidetään huolta, ja tästä näkökulmasta tulee mieleen, että tälläiset vanhatestamentilliset erottamiskäytännöt saattavat palvella oikeinkin tarkoitustaan.
Comment by Anne M — March 13, 2009 @ 9:29 pm |
Vielä tuosta kehitysmaiden lapsiluvusta. Aktiivinen imetys on myös ehkäisykeino ja luulen, että osassa kehitysmaita (jos muuta ruokaa ei ole saatavilla) imetys voi todella olla useamman vuoden niin aktiivista, että se toimii ehkäisykeinona. Olen lueskellut opintojen (elintarvikekemia) puolesta jonkin verran ravitsemusjuttuja ja muistuu mieleen, että monien vitamiinien puute (muistaakseni esim. A-vitamiini, jonka puute on iso ongelma monissa kehitysmaissa) aiheuttaa lapsettomuutta. Myös keskenmenot voivat johtua täällä länsimaissa täysin hoidettavissa olevista sairauksista (tulehdukset synnytyselimissä, kohdunsuun väljyys ym.), joita kehitysmaissa ei kuitenkaan hoideta ja jotka siksi oletettavasti lisäävät heidän keskenmenojaan meihin verrattuna. Suuren äiti-lapsi-kuolleisuuden ja synnytysten ja raskauksen riskien vuoksi tuntuu myös hyvin luonnolliselta, jos kehitysmaissa suhtaudutaan (sekä miehet että naiset) myönteisesti käsillä oleviin ehkäisy (lapsimäärän rajoittamis) keinoihin. Eihän ole lasten isällekään toivottavaa, jäädä yksin leskenä valtavaa katrasta hoivaamaan ja elättämään. Länsimaissa tätäkään painetta lapsiluvun rajoittamiseen ei ole, kiitos modernin lääketieteen!
Mieheni on muuten kovasti innostunut ekoasioista ja olemme täällä perheen sisällä useaan otteeseen keskustelleet lapsiluvun rajoittamisesta (myös länsimaissa) maailman kantokyky näkökulmasta. Kirjoitin blogissani
http://helmeilev.blogspot.com/2008/12/aidit-tyoelamaan.html
kotiäitikeskustelun tiimoilta siitä, miten pelkkiin omiin lapsiin panostaminen on tietynlaista narsismia sekin – oma perhehän on laajennettu minä itse!
Toisinsanoen, kuka herättäisi lestadiolaiset näkemään, että parempi keino Jumalan palvelemiseen voisi olla ottaa sijaislapsia tai muuten palvella laajempaa yhteisöä sen sijaan, että tuotetaan yhä uusia ja uusia omia jälkeläisiä tälle jo muutenkin ylikansoitetulle maapallolle. Kuten lestadiolaispappani (appiukon isä) sanoi eräälle 15 lapsiselle perheenisälle (hänen oma tarinansa): ei se käsky maailman täyttämisestä yksin teille ollut osoitettu!
Anne, lähetin tuon pesäemot -blogikirjoitukseni hesarille, mutta ei kelvannut. Kauhean kärkeviä kommentteja en halua tästä lestadiolaiskeskustelusta lähettää, sillä en halua ehdointahdoin pahoittaa lestadiolaissukulaisten mieliä.
Comment by Helmi — March 14, 2009 @ 10:30 pm |