Pitkästä aikaa tartuin Raamattuun, 1 korinttolaiskirjeeseen tarkemmin sanottuna.
Jäin tuijottamaan epäuskoisena sinällään tuttua kohtaa 1 Kor 7:21, jossa sanotaan ‘Jos olit orja (kun Jumala kutsui), älä siitä välitä. Vaikka voisit päästä vapaaksikin, pysy mieluummin orjana’.
Tämäkö on Jumalan sanaa tai Paavalin viesti orjille?
Olin kuullut, että muitakin käännöksiä on. Siksi tartuin seuraavaksi netti raamattuihin ja järkytyin vielä enemmän. King James, NIV, Message, ruotsalainen Raamattu, Lutherin Raamattu ja ylipäätään kaikki kielet mitä ymmärsin ja kaikki niistä monista englanninkielisistä käännöksistä, joihin tartuin sanoivat aivan päin vastoin. Esim. NIV kääntää tämän kohdan näin: Were you a slave when you were called? Don’t let it trouble you—although if you can gain your freedom, do so. (kts. esim. www.BibleGateway.com).
Uusi testamentti on siitä selkeä, että alkutekstistä ollaan aika yksimielisiä, joitain harvahkoja kohtia lukuun ottamatta, joissa voi olla perustellusti erilaisia lukutapoja. Tässä jakeessa ei näytä olevan edes juuri tekstikriittistä ongelmaa. Kreikankielisessä alkutekstissä kohta menee näin:
δουλος (orja) εκληθης (kutsuttu) μη σοι μελετω αλλ (=mutta) ει και (jos) δυνασαι (voit, kykenet) ελευθερος (=vapaa) γενεσθαι (tulla) μαλλον (= ennemmin) χρησαι (käytä). Karkeasti jotenkin näin sikäli kun kreikkaa apuvälineiden avulla luen: orjana kutsuttu, älä sinä siitä välitä, mutta jos voit tulla vapaaksi, mieluummin käytä (tilaisuus).
Rafael Gyllenberg auktoritatiivisessa (?) sanakirjassaan toteaa sanan ‘ennemmin’ kohdalla näin: “μαλλον χρησαι 1 Kor 7:21 tulkitaan eri tavoin riippuen siitä miten sanonta täydennetään, joko: ‘ole ennemmin siinä osassasi (=orjana) tai ‘käytä tilaisuutta’ (nim. päästä vapaaksi). Edellinen tulkinta on todennäköisempi.”
Mielenkiintoista, että koko muu maailma on päättänyt, että jälkimmäinen tulkinta on todennäköisempi. Gyllenbergin sanakirja on peräisin alkujaan vuodelta 1939. Sekö on ohjannut vuoden 1992 käännöstäkin vai mistä ihmeestä on kyse!!!?? Ei voi kuin ihmetellä, miten tässä on päädytty käännökseen, joka ohjaa orjuuteen, eikä vapauteen. Samanlaisia ‘käännösvirheitä’ on joissain naisiin liittyvissä Raamatun kohdissa, joskaan ei yleensä niin, että nimenomaan suomenkielisessä Raamatuissa olisi hassuimmat käännökset.
Message- nimisessä sinällään varsin vapaamuotoisessa käännöksessä olisin tunnistavani Pyhän Hengen ääntä tämän kohdan laajemmasta kontekstista jakeista 20-22: ‘Stay where you were when God called your name. Were you a slave? Slavery is no roadblock to obeying and believing. I don’t mean you’re stuck and can’t leave. If you have a chance at freedom, go ahead and take it. I’m simply trying to point out that under your new Master you’re going to experience a marvelous freedom you would never have dreamed of. On the other hand, if you were free when Christ called you, you’ll experience a delightful “enslavement to God” you would never have dreamed of.‘
Olen ymmärtäny itse , että Juutalaisilla oli “orjuus” ikäänkuin sosiaaliturva, jossa nälänhädän tai kuoleman johdosta juutalainen saattoi “myydä” oman vapautensa ja palvella jotain toista isäntänään -näemme esim tämän elieserin palvelussa (ja jos isäntä ei olisi saanut jälkeläistä olisi palvelija perinnyt koko omaisuudeen mooseksen lain mukaan —– ja tässä korintin kohdasta en tiedä on kyseessä juutalainen orja? mutta oman ymmärrykseni mukaan Paaavli viittaa nimen omaa juuris iihen että uskossa olet täysin vapaa ja oikeastaan on kaikki hyvin vaikka jäisitkin palvelemaan uskovaa veljeäsi —- ja samalla saa ruokaa ja muistaaksen Korintossa oli ollut ahdingon aikaa , nälänhätää yms – eli on järkevää jäädä “palvelijaksi” yhdessä palvelija isäntä ovat vehvempia -andigon aikana – huomaa että 1kor 7:17 alkaa Paavali jo kertomaan ja ahdinko löytynee jakeesta 26. Eli ei saa antaa tekstin hämätä – Paavali minusta rohkaisee uskovia pysymään siinä tilassa kun Herra on kutsunut -ei muuta ja orjalle on parempi jäädä “vapaana Herrassa” palvelemaan isäntää ja tukevat toisia yhdessä -ahdingon aikana
Comment by Tommi Messi — July 24, 2008 @ 7:12 am |
Ajattelin että tämä saattaisi kiinnostaa Rataslaisia, eli blogi jossa kuvitetaan raamattua valokuvin. Tämä kuvataiteilijan (ei siis teologin) jättikokoinen ja lähes mahdoton hanke löytyy osoitteesta:
http://picturemission.blogspot.com/
Comment by Pecca — September 5, 2008 @ 1:44 pm |
Hei Anne,
en tiennytkään näistä käännösvirheistä. Tiedätkö miten tämä kohta on käännetty historiallisesti vaikutusvaltaisissa eurooppalaisissa Raamatuissa? Entä tulkintaperinteessä Olen kuullut esim. että Martti Luther oli orjuuden ja ei-demokraattisten yhteiskuntahierarkkioiden kannattaja, pitäen niitä raamatullisina.
Mielenkiintoista ajatella, kuitenkin, että tällaisia asioita (orjuudesta jne.) puhuttiin ja kirjoitettiin seurakunnille, joiden joukossa oli sekä orjia että heidän isäntiään. Tosin, koska etenkin alempien yhteiskuntaluokkien lukutaito oli mitä oli, ja koska saarnat pidettiin pitkään latinaksi, ja, koska ihmisiä varoitettiin lukemasta Raamattua omin päin – etteivät tekisi vahingossa vääriä tulkintoja – Raamatun yhteiskunnallinen/demokratisoiva/tasa-arvoistava merkitys pystyttiin pitkälti kontrolloimaan.
Comment by Sari Roman-Lagerspetz — October 6, 2008 @ 2:36 pm |
En tiedä valitettavasti vastauksia kysymyksiisi.
Luther ei tosiaan tainnut olla mikään yhteiskunnallinen vallankumouksellinen, ainakaan kaikin puolin – tietysti tavallaan myös oli. Jostain (Antti Raunion tai Kaarlo Arfmanin teksteistä todennäköisesti) muistan lukeneeni, että Luther – joka halusi kyllä järjestää köyhäinhoidon radikaalilla tavalla – ei ollut halukas enää tukemaan talonpoikien vallankumousta oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta. Tämä sai talonpojat vetämään tukensa myös Lutherin köyhäinhoidolta (= ‘verot’), joka aluksi oli lupaava yritys. Sinällään ymmärrettävää, koska Luther ja reformaatio säilyivät hengissä ruhtinaiden ja muiden valtaapitävien tukemana. Talonpoikien ja ruhtinaiden intressit olivat ristiriidassa.
. Naisten vapauttaminen ei myöskään ollut Lutherin ‘vallankumouksen arvoisia asioita’ – listalla.
Historiassa kai yleensä yksi ihminen pystyy vain rajattuun määrään vallankumouksia
Comment by Anne M — October 6, 2008 @ 4:32 pm |
Gyllenbergin tulkinta perustuu luultavasti siihen, että koko konteksti puhuu omassa osassaan pysymisestä, olkoon orjuutta, siivilisäätyä tms. koskevaa. Paavalin logiikan jotenkin saattaisi rikkoa ajatus siitä, että yht’äkkiä orjuus olisikin koko muuhun kontekstiin nähden erilainen eli että siitä pitäisi pyrkiä pois siinä pysymisen sijaan.
Edellinen jaekin on tähän nähden johdonmukainen: “Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.” (jae 20). Samoin seuraava jae: “Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja.” Mielenkiintoisesti kylläkin jae 23 sanoo: “Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia.”, tarkoittaen mahdollisesti sisäistä riippumattomuuta ihmisistä, olkoon ulkonainen asema mikä vain. Mutta jälleen jae 24: “Pysyköön kukin, veljet, siinä asemassa, jossa hänet on kutsuttu.”
Koko ajatukskokonaisuus, siis myös jakeen 21 konteksti, korostaa pysymistä siinä asemassa, jossa Jumala on hänet kutsunut.
Kielellisesti jae 21 on mahdollista kääntää kahdella toisiinsa nähden päinvastaisella tavalla, mutta konteksti näyttäisi viittaavaan kehoitukseen pysyä omassa asemassaan orjana. Tekstinpätkä on kuitenkin asetettava vielä toiseen kontekstiin, nimittäin Paavalin jakeessa 26 mainitsemaan “lähestyvään ahdistukseen”, joka viitannee Paavalin ajan tilanteeseen eikä ole näin universaalia kaikkia aikoja ja tilanteita koskevaa, vaan soveltuu juuri tuohon historialliseen tilanteeseen, jonka Paavali näki olevan tulossa ja ehkäpä soveltaen vaikka nykypäivän vaikeisiin aikoihinkin. Asenne on kuitenkin tärkein: “jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa.” Jalat maassa ja sydän taivaassa, kuten jotkut sanoavat.
Comment by matti virtanen — December 31, 2008 @ 3:16 pm |
“Mielenkiintoista ajatella, kuitenkin, että tällaisia asioita (orjuudesta jne.) puhuttiin ja kirjoitettiin seurakunnille, joiden joukossa oli sekä orjia että heidän isäntiään. Tosin, koska etenkin alempien yhteiskuntaluokkien lukutaito oli mitä oli, ja koska saarnat pidettiin pitkään latinaksi, ja, koska ihmisiä varoitettiin lukemasta Raamattua omin päin – etteivät tekisi vahingossa vääriä tulkintoja – Raamatun yhteiskunnallinen/demokratisoiva/tasa-arvoistava merkitys pystyttiin pitkälti kontrolloimaan.”
Latina ei suinkaan ole mikään Raamatun alkukieli, vaan heprea, aramea ja kreikka. Näiden kielten käyttö perustuu siihen, että niitä ymmärrettiin siihen aikaan kun tekstit kirjoitettiin. Uusi testamentti kirjoitettiin yleisesti ymmärretyllä koine-kreikalla juuri siksi, että sitä voisi kaikki seurakunnan jäsenet ymmärtää. Monet ajan pakanalliset oppineet halveksivat Uutta testamenttia juuri siitä syystä, että se oli kirjoitettu puhekielenomaisella oppimattomienkin ymmärtämällä koine-kreikalla eikä oppineiden suosimalla klassisella kreikankielellä. Toki muitakin merkittäviä kirjallisia teoksia kirjoitettiin koine-kreikalla.
Raamattua käännettiin jo hyvin varhain latinaksi siitä käytännöllisestä syystä, että se oli yleisesti ymmärretty hallinnon ja sivistyksen kieli. Ei siis siksi, että haluttiin pitää kansa tietämättömänä. Raamatun kääntämisen motiivin on aina ollut käytännöllinen ymmärtämisen lisääminen eikä tiedon pimittäminen. Muita varhaisia käännöksiä tehtiin mm. koptiksi ja syyriaksi, etiopiaksi, armeaniaksi ja georgiaksi.
Myöhemmin 300-luvulla Hieronymos sai paavilta tehtäväksi kääntää (tai tehdä revisio) koko Raamattu latinaksi, sillä “epävirallisia” ja varsin kirjava joukko ns. vanhalatinalaisia (vetus latina/itala) käännöksiä oli varsin paljon liikkeellä. Tällaista käännöstyötä harrastettiin erityisesti Africa-provinssissa, sillä siellä latina oli yleisemmässä käytössä. Roomassa sivistyneistö käytti varhain laajalti aikansa sivistykieltä kreikkaa. Augustinuksen mukaan jokainen, joka luuli osaavansa edes vähän kreikkaa ja latinaa, ryhtyi kääntämään Uutta testamenttia latinaksi. Siksi tarviittiin kunnon käännöksen tekoon aikansa paras kristitty asiantuntija Hieronymos.
Keskiaikaan mennessä latina alkoi elää yhä enemmän omaa elämäänsä yläluokan oppineiden kielenä aina 1900-luvulle asti. Vulgaarilatina kaiken kansan kielenä alkoi puolestaan muuttua romaanisiksi kieliksi ja kansan ymmärräys latinasta vähentyä. Kontrollia kirkon johdolla oli varmasti tuohon aikaan, mutta se koski enemmän heresioita (lähinnä kataarit) tai kilpailevia kristinuskon muotoja (lähinnä valdolaiset). Raamatun lukukieltoa ja kansankielisten käännösten tekokieltoa perusteltiin juuri näiden liikkeiden vaikutuksella.
“Raamatun yhteiskunnallinen/demokratisoiva/tasa-arvoistava merkitys” ei liene ollut mikään kysymys, sillä nykyajan epäraamatullista sekulaaria feminismiä yms. -ismien merkitystä ei kristillisissä asioissa tunnustettu. Joissakin kristinuskon ulkopuolisissa liikkeissä esiintyi harvoja naissaarnaajia yms., mutta ei varsinaisesti kristinuskon sisällä. “Raamatun yhteiskunnallinen/demokratisoiva/tasa-arvoistava merkitys” onkin pitkälti nykyajan käsitysten lukemista jälkikäteen Raamattuun eli eksegeesin sijaan feminismistä/vapautuksen teologian yms. eisegeesiä. Tasa-arvoinen Raamattu toki on, mutta ei siinä mielessä kuin nykyaika sen (täysin mahdottomasti) ymmärtää.
Lukutaidosta ei liene ollut paljon iloa jos ei omistanut Raamattuakaan. Raamattuja ei kaikilla kristinuskon varhaisvaiheissa ollut, sillä niiden tekeminen oli kallista puuhaa. Useat kristityt olivat köyhiä alemman luokan ihmisiä, joilla ei omaan Raamattuun ollut varaa. Tämän tähden Uuden testamentin kirjoituksia luettiin yhdessä Vanhan testamentin kirjoitusten (lähinnä kreikankielisen käänöksen muodossa) ääneen seurakunnan kokouksissa.
Comment by matti virtanen — December 31, 2008 @ 4:07 pm |
tuolla mielenkiintoista:
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Raamattu3338_1992.html
Comment by telson — August 20, 2009 @ 1:03 pm |