Jostakin syystä ajaudun tähän keskusteluun aika ajoin. Usein kuulee sanottavan, että Jumala antaa näyn ja sitten vaatii että sille on kuoltava, jotta se voisi taas herätä henkiin. En kuitenkaan ole ostanut tätä varsin yleistä opetusta sillä en usko, että Jumala on kuin ailahtelevainen henkilö, joka ei ole itse uskollinen antamalleen näylle. Tähän keskusteluun liittyen luin Loren Cunninghamin kirjan Luovutusvoitto, Jeesukselle luovuttautumisen dynamiikka (Päivä, 2001, alkuper. Making Jesus Lord, 1988), jota minulle suositeltiin. Loren Cunningham on muuten kirjoittanut myös erinomaisen kirjan nimeltä ‘Why not women?’. Niinpä minua kiinnosti selvittää miten hän näkee ‘oikeuksien luovuttamisen’.
Loren Cunningham perusti YWAMin (Missionuoret). Kirjassa hän kertoo useita kertomuksia elämästään, liittyen luopumisiin joihin Jumala on häntä kutsunut (tai pakottanut).
Kirjassa ei puhuta oikeudenmukaisuuden puolesta taistelemisesta sinällään, mutta huomaan että kirjan opetuksia ovat erityisesti soveltaneet juuri ne, jotka ovat ajaneet sorrettujen oikeuksia kuten Martin Luther King tai Mahatma Gandhi! Oikeuksista luopuminen on hiukan hankala sanamuoto siinä mielessä, että meidän on kyllä syytä seurata Jeesusta joka luopui oikeudestaan olla Jumalan vertainen missionsa vuoksi (Fil.2), mutta meidän tehtävä on samalla toimia oikeudenmukaisuuden puolesta, ja sorrettujen oikeuksien puolesta yhteiskunnassa. Juuri tämän takiahan Jeesus luopui tasavertaisuudestaan Jumalan kanssa!! On eri tason juttu luopua Saatanan tavasta hakea voittoa.
Luovutusvoitto kirjassa näyttää toistuvan kuvio, jossa kristityt lahjoittavat toisilleen omaisuuksia. Periaate, jota Cunnigham valaisee on se, että pahaan on vastattava päinvastaisella hyvällä, ahneuteen/kateuteen anteliaisuudella, kuppikuntaisuuteen toista tarvitsemalla ja peittelemisen ja piilottelun henkeen läpinäkyvyydellä, moraalittomuuteen puhtaudella, vihaan ja linkkuveitsiin rakkaudella. Tulee mieleen Festo Kivengeren kirjoittama kirja nimeltä ‘I love Idi Amin’. Tämä on sellaista oikeuksista luopumisen ydintä missä kristinuskossa on käsittääkseni kysymys. Idea ei ole taistella ihmisoikeuksia vastaan niin kuin juuri tv7:ssa yksi saarnamies vihaisella äänellä teki, ikäänkuin yhteiskunnalliset oikeudet naisille ja muille olivat kristillisyydestä pois! Ikäänkuin ihmisoikeudet olisivat kristinuskoa vastaan.
Se, joka haluaa vaikuttaa vaikkapa oikeudenmukaisempien lakien aikaansaamiseksi, on ehkä vähän varovaisempi saarnaamaan epäoikeudenmukaisuuden kohteille ‘luovu oikeuksistasi’-sanomaa. Osin samaa asiaa ajanee ‘rakasta vihollistasi’-sanoma, mikä on mitä Jeesuskin taisi useammin opettaa. Ymmärrettävästi Jumalan sanoma maallisille/hengellisille johtajille usein on nimenomaan: ‘luovu oikeuksistasi’, oikeuksistasi hallita muita, omistaa kaikkien rahat ja kunnioitus ja maine ja sen sijaan kävellä maaperälle ‘ilman kenkiä, ilman mainetta ja kunniaa’ jne. Tästä myös Loren Cunninghamin oman elämän todistuksessa oli kyse. Hän luuli luovuttaneensa elämänsä kokonaan Jumalalle, kun luovutti uransa kirkkokunnan hierarkiassa, ja suuret business mahdollisuudet, mutta Jumala haastoikin vielä luovuttamaan vaimonkin, ja auton. Luovuttaessaan saa, mutta välillä luovuttaessaan saattaa menettää elämänsäkin. Kirja kuvaa todellisuutta varsin totuuden mukaisesti. Jumala varjelee, mutta joskus myös lähetystyöntekijä kuolee kentällä.
Luovuttamisen logiikka on tuttua minullekin, vaikka en ole suostunutkaan ‘kuolemaan näylleni’. Sellaista tässä kirjassa ei kyllä missään ehdotetakaan. Päinvastoin näky -jossain hämärässä muodossa edes – on antanut uskalluksen luopua urasta, maineesta, turvatusta elämästä, ja antanut uran takaisin, ainakin yhden askelen verran, mutta ei todellakaan omanani, ja varmasti tämä on vasta alkua tällä tiellä. Kaiken kantavana voimana on kuitenkin Jumalalta saadusta näystä ja sen antamasta suunnasta kiinnipitäminen – ei siitä luopuminen. Siitä luopuminen tai otteen herpoaminen vie heti taivaltamisen harhasuuntaan! Kun ottaa askeleen, huomaa että Jumala on askelta ohjannut, ja uskaltaa ottaa toisen ja kolmannen. Jos kuuntelen yhtään ääniä, jotka sanovat muuta, homma menee metsään hyvin nopeasti. Ei ole helppoa pitää katsetta tiettömillä taipaleilla koko ajan tarkasti kohti sitä suuntaa, josta ymmärtää Jumalan puhuneen. Vaikka Cunningham ei tässä kirjassaan puhu tarkemmin YWAM-näyn synnystä, on selvää, että hänellä on vahva näky maailman tavoittamisesta Kristukselle, ja sen näyn vuoksi hän on valmis luovuttamaan elämänsä – ja oikeutensa -kokonaan Jeesukselle.
