Seurakunnan katsijuus lähti siitä, että kristillinen elämä näkyi myös ja erityisesti perhe-elämässä. Harhaopettajat ehkä tunnisti juuri siitä, että puheet olivat yhtä ja oma elämä toista. Tästä oman elämän moitteettomuudesta Paavali kirjoittaa myös sanoessaan ’Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies’. Nykyään näkee joskus naispuolisten pappien esittelevän itseään ’yhden miehen vaimoina’. Paavali painottaa tässä vastaavaa asiaa miehiä koskien mainitessaan moniavioisuuden tai moninaisisuuden. Harvemmin kai ongelma koski perinteisesti naisia, mikä selittäisi kehoituksen nimenomaan miehille. Efesoksen opettajat eivät osoittaneet sellaista jumalisuutta, johon Paavali kehoitti uskovia pyrkimään.
En ole varma tarkoittaako Paavali rajata seurakunnan kaitsijuuden tänä ajanjaksona Efesoksessa miehiin. Itse en ajattele näin, ainakaan toistaiseksi, mutta on sekin yksi mahdollisuus. Tutkijat ajoittavat tämän kirjeen Paavalin myöhäisempiin kirjeisiin ja yleensä kai ajatellaan, että viimeistään 100-200 vuoden sisällä alkaa kehittyä kirkollinen hallintojärjestelmä, hierarkioineen. Lopultahan siitä hierarkiasta tuli kilpailija keisareiden vallalle. Siitä perinteestä keisarillisine komeuksineen saamme ’nauttia’ tänäänkin. Alkutekstissä tässä, niin kuin ei muuallakaan UT:ssa, käytetä ’virka’-sanaa, vaikka kääntäjät niin suomenkielen ’sujuvuuden’ takia varmaan usein tekstin kääntävätkin (kuten 3:1).
Kävin kesällä Efesoksessa, jossa voi hyvin hahmottaa kaupungin elämää, mm. teatteri on ihan kasassa, jopa niin että Elton John on siellä esiintynyt. Siellä on alkuperäisillä paikoillaan Artemiksen, Niken, keisareiden ym. ’jumalankuvat’. Oppeja oli monenlaisia. Opas (Aurinkomatkat, Samos – suosittelen) väitti, että Efesoksessa ei ole ollut synagoogaa, mikä ei varmaankaan pidä paikkaansa. Toisaalta, jos seurakunta kokoontui kodeissa niin ehkä niistä ei jäänyt kovin paljon jälkipolville marmoripatsaita kaivettavaksi. 30% kaupungista on vielä kaivamatta esille.
Jos ajattelee, että UT ei vielä ollut kirjoitettu ja ympäristön suullinen ’opetus’ oli monimuotoista, ymmärtää hyvin, miksi naisten oli syytä istua nimenomaan seurakunnan kokouksessa oppimassa, toisin kuin mihin he olivat tottuneet. Pojillehan opetettiin juutalaisuudessa kirjoituksia, joten heillä oli jonkinlainen pohjatieto jolle rakentaa.
Kari jatkaa:
Myöskin tuon ajan kreikkalainen nainen oli oppimaton, sillä vain miehillä katsottiin olevan kyky ja mahdollisuus oppia “teoreettisia” ja “filosofisia” asioita. Sen tähden naisten paikka oli vain kotona tai jos nainen toimi itsenäisesti kodin ulkopuolella, hän oli epäilyttävässä maineessa. Kun nyt Paavali kutsui kristilliseen seurakuntaan myös naiset, ei ollut kumma että naisten asema yhteisössä oli hakusessa. Ei kreikkalais-pakanoillakaan ollut tottumusta naisten esilläoloon saati sitten naisten johtajuuteen.
