Aatamin helppo elämä

Ystäväni Patti Ricotta kyseli Jumalalta miksi ihmeessä luomiskertomuksessa on nämä pitkät tarinat kullasta, jalokivistä ja joista yms. mitä Aatamilla puutarhassa oli. Miksi ei mennä suoraan meitä kiinnostavaan asiaan eli ihmisen luomiseen? Hänen saamansa oivallus on karkeasti seuraavanlainen.

Jumala kuvaa konkreettisesti miten Aatamilla oli elämässään kaikki mitä ihminen voisi haluta: helppo elämä, hyvä työ, runsan omaisuus (kultaa ja jalokiviä), ja ruoka kasvoi puussa. Ja silti Aatamin ei ollut hyvä yksin. Jumala sanoi: ‘Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.’ Voisi ajatella, että sitten Jumala loi naisen. Mutta niinpä kertomus ei menekään. Sen sijaan hän marssitti ensin koko eläinkatraan Aatamin eteen, mutta sieltä ei kumppania löytynyt. Tämä oli konkreettinen opetus siitä, että kumppani ei voinut olla joku sellainen asia tai eläin, jota Aatamin oli tarkoitus hallita, vaan vaadittiin joku hänen kaltaisensa, vertaisensa, jotta tämä voisi olla Jlan tarkoittama kumppani yksinäisyyteen ja kumppani jonka kanssa lisääntyä ja hallita sekä fyysisesti avioliitossa että laajemmin srk:ssa ja yhteiskunnassa (sitähän luomakunnan hallitseminen on, ei ole kyse vaan perheestä!). Aatami näkikin ensimmäisessä naisessa samankaltaisuuden, ei vaikkapa tämän fyysisiä eroavaisuuksia. Intimiteetti syntyi samanlaisuuden, yhtä olemisen kokemuksesta.

Vasta seuraavassa luvussa lankeemuksen jälkeisessä jakeessa Aatami huomaa naisen erilaisuuden, ja jopa nimittää naisen tämän hänestä erovan piirteen, ja vain yhden persoonallisuuden piirteen, äitiyden mukaan Eevaksi ‘kaiken elävän äidiksi’. Ei äitiys ole huono asia, mutta se että naisen identiteetti määritellään ja rajataan pelkästään hänen yhden persoonallisuutensa piirteen mukaan on lankeemuksen kohtalokas seuraus naiselle. (Eiväthän monet koskaan ole äitejä muutenkaan.) Vasta Jeesus muistutti uudelleen siitä mikä oli miehen ja naisen suhde alussa. Jeesus kuoli ristillä antaakseen meille tien takaisin yhteyteen Jumalan ja toisen sukupuolen kanssa. Tietysti sovinto pätee suhteessa kaikkiin ihmisiin, mutta koko luomis- ja lankeemusdraama tapahtuu vain miehen ja naisen välillä. He edustavat tässä koko ihmiskuntaa.

Tästä lisää Jorma Karangon blogissa elokuun 2006 alun teksteissä.

Synnin seuraukset miehelle ja naiselle: työn raskautta, surua, valtataistelua

Jumala itse puhutteli naista ja miestä lankeemuksen jälkeen kertoen heille mitkä olisivat seuraukset (1 Moos 3:16-18). Kyse ei ollut Jumalan tahdosta tai määräyksestä niin kuin eräät teologit opettavat halutessaan perustella naisen alisteista asemaa.

Sekä mies että nainen kääntyvät Jumalasta, elämänsä todellisesta alkusyystä ja lähteestä, toissijaisen elämän lähteensä puoleen: mies maan (työ) ja nainen miehen. Tästä luontevana seurauksena on naiselle se mitä Jumala sanoo 1 Ms 3:16:ssa. King James Version kääntää tämän hyvin (suluissa myös mahdollinen käännös) :
‘ Unto the woman he said, I will greatly multiply your sorrow (painful or sorrowful toil) and your conceptions; in sorrow (pain, toil) you shall bring forth children; and your desire (turning) shall be to you husband, and he shall rule over you.’

Eli nainen kääntyy Jlan sijaan miehen puoleen ja mies vastaa luontevasti tähän väärään kääntymiseen hallitsemalla. Naisen synnytysten määrä, suru ja työ kasvaa. Mietin joskus miten kävisi, jos huomisesta alkaen biologisesti vain mies voisi synnyttää? Ennustan, että mies joutuisi naisen hallintavallan alle alta aikayksikön. Synnyttävä sukupuoli on haavoittuvammassa asemassa vallankäytön suhteen jo pelkän biologian takia. Olisiko se oikein, jos nainen hallitsisi näin miestä?

Mies taas kääntyy työn (maan) puoleen – maan josta hänet luotiin. Ja maa kasvaa hänelle orjantappuraa ja ohdaketta. Tämä kuvaa hyvin tilanetta myös monelle nykynaiselle, jonka elämän sisältö on kääntynyt työhön. Feminismiä kritisoivat, kuten Alajoki uudessa kirjassaan, näkevät ratkaisuksi sen että naisen on palattava vanhoihin rooleihin eli kotiin ja lasten synnyttämisen pariin ja sisältö elämään nimenomaan naiselle kuuluu löytyä sieltä. Sen ajatellaan olevan ratkaisu naisten uupumiseen työn ja perheen ristiriidassa. Minusta on selvää että yhtälailla kun 1 Ms. 3:16 oli Jumalan rangaistus tai seuraus synnistä naiselle myös 1 Ms 3:17 on synnin rangaistus tai seuraus miehelle (ja monelle nykynaiselle). Tähän ratkaisu ei ole vaihtaa yksi synti toiseen, ja palaaminen vanhoihin rooleihin, vaan ratkaisu on palata Jumalan luomistarkoitukseen. Eli miehelle ja naiselle on annettu yhteinen tehtävä hallita ja vallita luomakuntaa (=työ) ja lisääntyä, olla hedelmällisiä ja täyttää maa (= mm. perhe ja hengellinen hedelmällisyys).
On niin surullista nähdä kristittyjenkin ideaalien ja tavoitteiden heilahtelevan näiden, mielestäni synnin kirouksen alaisten, mallien välillä. Harvassa ovat kirjat ja puheet, joissa tavoitteeksi esitettäisiin tasavertainen kumppanuus perheessä, yhteiskunnassa ja seurakunnassa. Uskon, että Jumalan luomisvoima pääsee murtautumaan esiin myös yhteiskunnassa ja srk:ssa, jos miehet ja naiset toimivat yhdessä segregoitujen elämän alueiden sijaan.

Minusta on mielenkiintoista, että luomiskertomuksessa kehoitettiin miestä jättämään vanhempansa ja liittymään vaimoonsa. Eikö ole jännä, että kautta historian tilanne on ollut juuri päinvastoin? Nainen on liittynyt miehen sukuun ja perheyhteyteen. Mm. Intiassa tästä seuraa naiselle varsin ikävä alisteinen asema miehen perheen suvun keskellä.
Raamatullisena haasteena on se, että mies kääntyisi perheen/lasten puoleen – ei niin että delegoidaan mies perheen ulkopuoliseen hallitsemiseen ja työntekoon ja nainen pitää lapset ominaan. Malakian kirjan viimeiset jakeet kertovatkin, että ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, Jumala kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin Jumala ei tuomitse maata perikatoon Herran päivänä.

Moni mies kokee kuitenkin perin vaativina naisten loputtomat vaatimukset ansaita, ja hoitaa kotia ja lapsia ‘tasa-arvoisesti’ vielä kaiken päälle. Tässä taitaa olla pitkälti kysymys mammonan vallasta sekä miesten että naisten päässä. Miehen on hoidettava rahat kotiin, jos mieli miellyttää naista ja vakuuttaa itseäänkin tosimieheydestään. Vaatimukset näyttävät olevan ylivoimaiset kummallekin sukupuolelle. Joku tie pitäisi löytää tästä mammonan/työn ylivallasta. Se vaatisi varmaan myös yhteiskunnallisten rakenteiden muutosta. Kansalaisliikettä. Jokaisen omalla vastuulla on osata sanoa ei vaikkapa jatkuville ylitöille. Valitettavasti monen miehen (ja joskus naisenkin) elämä pyörii uraputkessa etenemisen ympärillä.

Tässä ei ole ensisijassa kyse pahasta feminismistä vaan muista epäjumalista väitän. Kaiken pahan alkujuuri on Paavalin mukaan rahan himo, ei nainen niin kuin jossain tv:n visailukilpailussa joskus joukkue tosissaan arveli.