Mitä eroa simpanssien ja ihmisten vallankäytöllä?

Tästä linkistä voit lukea nisäkkäiden tutkijan Frans de Waalin haastattelun Spiegel-lehdessä. Aiheina mm. mitä yhteistä on simpanssien sisäisillä ja Blair:n ja Bush:n suhteella. Puhutaan miehistä ja naisista ja vallasta, johtajuudesta, kilpailusta, empatiasta, yhteistyöstä, yhteisöstä ja mainitaan myös suomalainen tutkimus tyttöjen vs. poikien anteeksiantamattomuudesta. Juttu päättyy toteamukseen, että niin sisäisesti ristiriitaista eläintä ei ole maapallolla elänyt kuin mitä ihminen on.
Ajatuksia herättävä juttu.

Alamaisuuden suorittamista

Alamaisuuden pitäisi olla ennen kaikkea aina molemminpuolista. Usein alamaisuutta yritetään suorittaa ”hampaat irvessä” tai nöyristellen, koska sitä pidetään esimerkiksi hyvän vaimon ominaisuutena. Tällainen avioliitto-opetus on surullisen vallitsevaa vielä kristillisissä piireissä. Olen itsekin nuorena aviovaimona saanut tällaista opetusta seurakuntani taholta ja yritin toteuttaa tuota hyvän vaimon mallia, vain huomatakseni, että yksinpuolinen alamaisuus ei vielä tee avioliitosta toimivaa vaan enemminkin särkee yhteyden ja loitontaa puolisoita toisistaan.

Yritin antaa miehen tehdä päätöksiä etten aina itse olisi äänessä. Se oli hirveän hämmentävää, koska olimme ennen kaikkea ystäviä ja ystävyyssuhteet eivät perustu siihen että vain toinen osapuoli kantaa vastuun asioista ja päättää. Se ei enää ole ystävyyttä. Mieheni koki sen hämmentävänä, koska hän oli tottunut siihen että kaikki asiat tehtiin yhdessä. Ja hän koki jääneensä aika yksin. Lopulta me erosimme tämän takia seurakunnasta, koska yhteisön asenne oli niin ahdistava. Mm. seurakunnan pastori sanoi meille mm. että miehen tulee huolehtia raha-asioista, ja ihmeteltiin, miten olin voinut pitää oman sukunimen. Mieheni koki loukkaavana sen että koska hän on mies, niin hänen pitää olla jonkun tietyn mallin mukainen. Tästä tuli erityisesti ongelma, koska hän ei ole perinteiseen malliin luontaisesti sopiva.

Ajattelen, että jos mieskuva (tai naiskuva) olisi avarampi, niin ehkä homoseksuaalisuuskin olisi vähäisempää, kun miehet (tai naiset) jotka eivät koe olevansa perinteisen miehekkäitä (tai naisellisia) voisivat kokea olevansa silti normaaleja ja hyväksyttyjä. Omassa lähipiirissäni on ihmisiä, jotka ovat tämän takia vieraantuneet kristillisyydestä ja ajautuneet etsimään identiteettiään seksuaalivähemmistöistä, sillä perinteinen mies-naiskuva ei jätä paljon tilaa erilaisuudelle. Kristilliset yhteisöt ovat aika tehokkaasti sulkeneet silmänsä tältä asialta.

kirj. Jenni

Global Leadership Summit Suomessa, 27.-28.10.2006

Harvemmin nimekkäät johtajuudesta puhuvat miehet ovat mitenkään tiedostavia tasa-arvo-asioista. Usein he puhuvat ikään kuin johtajuus koskisi vain miehiä, ja lopputulos ei aina ole naisia rohkaiseva, ja myös teologia saattaa olla vahvasti hierarkkisesti värittynyttä. Bill Hybels ja hänen johtamansa Willow Creek Community Church on poikkeuksellinen tapaus. Willow Creek Community Church on tullut maailmalla kuuluisaksi megaseurakuntana joka tavoittaa yhteisönsä ihmisiä Chicagossa. ‘Seeker sensitivity’ kiinnostaa johtajia, jotka kaipaavat uutta elämää paikallisseurakuntaan. Niinpä Hybels onkin ollut kysytty näyn jakaja ympäri maailmaa.

Bill Hybels sai näkynsä uudenlaisesta yhteisöstä alunperin Gilbert Bilezikianilta, joka on nykyään yli 70-vuotias professori, joka on ollut ja on edelleen keskeinen vaikuttaja tasa-arvoisen raamatuntulkinnan levittämisessä maailmalla, ja on Willow Creek seurakunnan perustajia. Niinpä siellä jokainen työntekijä ja vastuuhenkilö allekirjoittaa paperin, että hyväksyy naisten johtajuuden kaikilla tasoilla.

Bill Hybels ja hänen näylleen perustuva Global Leadership Summit järjestetään tai lähetetään nyt myös Helsingissä 27.-28.10.2006. Jos johtajuus jo terminä herättää näppylöitä, ja opetusten mieskeskeisyys tai naisia halveksia kielenkäyttö on sinulle liikaa, niin tämä seminaari on todennäköisesti hiukan erilainen tässäkin suhteessa. GLS:n tavoitteena ei ole markkinoida taas yhtä uutta jenkkimallia, vaan mieluumminkin jakaa näkyä. Olen kuullut tästä paljon hyvää maailmalta nimenomaan naisilta. Kannattaa käyttää ainutlaatuinen tilaisuus hyväkseen.

Lisätietoja Suomen tilaisuudesta ja ilmoittautumisesta osoitteesta www.willowcreek.fi tai www.verkosto.net (Kotiryhmäverkostossa kootaan myös ryhmää ilmoittautuneista).

Gal 4:21-31 Lupauksen verukkeella sotaan?

1 Moos kirjassa luvussa 16 ja 21 kerrotaan Abrahamista ja Saarasta seuraavaa:
- Jumala antaa Abrahamille lupauksen lapsesta
- Saara ei kestä tilannetta kun lasta ei tule (naisen identiteetti yhä lapsessa kehitysmaissa), ja puhuu Abrahamin ympäri tekemään lapsen Saaran orjan, Hagarin, kanssa.
- näin syntyy inhimillisesti tuotettu Ismail Saaran tahdosta ja Haagar palvelee emäntäänsä kuten orjan kuuluu.
- Haagar on hedelmällinen, ja näyttää että Saara onkin palvelijalleen kateellinen, ja Haagar myös alkaa katsoa väheksyen emäntäänsä, joka ei ole hedelmällinen. huh.. naisen arvo..
- Saara yrittää laittaa Abrahamia vastuuseen, vaikka on itse syyllinen epäuskon kärsimättömyyteen.
- Eli Saara on kateellinen Haagarille, joka on palvellut häntä. Ja lopulta lähettää oman lapsen saatuaan pois Haagarin ja lapsen. Ajatelkaahan tilannetta Haagarin kannalta!! Aika paikka, aika juttu anteeksiannettavaksi. Abraham rakasti Ismaelia, mutta jostain syystä Jla sanoi Abrahamille: tee niin kuin Saara sanoo!! Nyt tässä Abraham oli inhimillisempi, ja rakasti omaa lastaan, jota olisi luullut Saarankin rakastavan, mutta LUPAUSKO vaati että sekä lapsi että äiti oli heitettävä pois? Voi melkein nähdä, että tästä tragediasta seurasi sellainen haavoittuminen Ismaelin suvulle, että ei ihme että sotia on seurannut. Jumala kulki Ismaelin kanssa.

Mietin, oliko Jumalan vai Saaran tahto että tämä äiti ja lapsi heitettiin käytännössä autiomaahan kuolemaan. Ilmeisesti Saaran, vai? Voisiko ajatella, että Saara käytti lupausta verukkeena rakkaudettomille teoille, joiden voimana oli kateus, ja ei identitetti kristuksessa vaan identiteetti synnyttävänä naisena. Silti Jumala on uskollinen lupaukselle, vaikka sekä Saara, että Abraham ovat kaikkea muuta kuin synnittömiä tässä. Näin nähtynä näyttäisi, että tässä käy päinvastoin kuin Gal. kirjeessä sanotaan eli: Hengen vaikutuksesta syntynyt (tai paremminkin sen äiti) vainosi luonnonjärjestyksen mukaan syntynyttä. Miksi Paavali sanoo tässä toisin päin käyttäen Saaraa ja Hagaria esimerkkinä?

Mahtaisiko tässä olla rinnasteisuutta tämän hetken tilanteeseen Israelin ja Libanonin välillä? Välillä tuntuu, että kristityt ajattelevat, että luvatulle kansalle on sotiminen kaikissa muodoissaan aina puolusteltavissa. Kuitenkin uudessa liitossa ja Kristuksessa ei enää ole juutalaista eikä kreikkalaista/libanonilaista (Gal 3:28).

Israelin historiaa pohtinut ystäväni totesi kerran, että Israelin valtion historiassa sen johtajat ovat joutuneet sotimaan niin paljon, että voi olla mahdotonta sille sukupolvelle omaksua diplomaattisempia toimintatapoja. Diplomatiataidoille voisi olla enemmän kysyntää tässä ajassa.

Mohandas K. Gandhi Autobiography: My experiments with truth

Luin kesällä Gandhin omaelämäkerrallisen kirjan (The Story of My Experiments with Truth, Dover ed. 1983, originally published 1948). Kirja ajoittuu 1900-luvun alkuun. Varsin mielenkiintoinen tarina tasa-arvonkin kannalta. Gandhi tutustui moniin muihinkin uskontoihin kuin hindulaisuuteen. Kristinuskosta häntä puhutteli erityisesti vuorisaarnan haaste väkivallattomuuteen. Hyvällä pahaan vastaaminen oli hänelle tärkeä juttu.

Intiassa Gandhilla ei aluksi ollut rohkeutta lähteä juristin ammattia harjoittamaan englantilaisen tutkinnon kanssa. Työ lähtikin liikkeelle varsinaisesti Etelä-Afrikassa, missä hän ajautui ajamaan sikäläisten intialaisten asiaa. Apartheid kohteli heitäkin kaltoin. Oikeastaan väkivallaton taistelu tuntui olevan melkeinpä synonyymi politiikan tekemiselle, lobbaukselle, ihmisten oikeuksien ajamiselle.

Kulttuuristaan poiketen hän ei suostunut elämään kastijärjestelmän mukaan, vaan meni sinne missä häntä tarvitaan, ja teki myös töitä, jotka kuuluivat vain kastittomille. Siivosi ja korjasi jätteitä. Hän hyväksyi ashramiinsa myös kastittomia. Tämä oli sen verran radikaalia (jeesusmaista voisi sanoa), että se ‘heilutti venettä’ niin että vastustus tuli paitsi ulkopuolelta myös yhteisön sisältä. Hän ei myöskään kerännyt itselleen omaisuutta. Vaimon suostuttelu kultalahjojen pois antamiseen ei ollut helppoa.

Mutta täytyy sanoa, että kyllä hän oli aika outo ihminen myös. Hänet naitettiin 13-vuotiaana saman ikäisen tytön kanssa. Eksperimentit totuuteen veivät myös avioliittoa tasavertaisempaan suuntaan. Aluksi mies oli lähinnä vaimolle jumala ja itsekin itsensä sellaiseksi ymmärsi. Ehkä osin intialaiseenkin tapaan myös vanhemmat olivat melkeinpä jumalan asemassa. Vala äidille koskien lihasta kieltäytymistä ohjasi hänen elämäänsä. Hän pyrki syömään vain lähinnä hedelmiä ja pähkinöitä. Terveyseksperimenttejä kirjassa kuvataan enemmänkin. Gandhin ehdottomuus näkyy myös ruokavaliossa.

Kirja on mielenkiintoista luettavaa, varsinkin jos Intia tai intialaiset kiinnostavat. Monet arvot ja asenteet, joita siinä tulee esille, auttavat ymmärtämään intialaisia tänäänkin. Hindulaisuus, kastijärjestelmä ja perheen merkitys näkyvät myös nykypäivän intialaisten elämässä.

Aatamin helppo elämä

Ystäväni Patti Ricotta kyseli Jumalalta miksi ihmeessä luomiskertomuksessa on nämä pitkät tarinat kullasta, jalokivistä ja joista yms. mitä Aatamilla puutarhassa oli. Miksi ei mennä suoraan meitä kiinnostavaan asiaan eli ihmisen luomiseen? Hänen saamansa oivallus on karkeasti seuraavanlainen.

Jumala kuvaa konkreettisesti miten Aatamilla oli elämässään kaikki mitä ihminen voisi haluta: helppo elämä, hyvä työ, runsan omaisuus (kultaa ja jalokiviä), ja ruoka kasvoi puussa. Ja silti Aatamin ei ollut hyvä yksin. Jumala sanoi: ‘Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.’ Voisi ajatella, että sitten Jumala loi naisen. Mutta niinpä kertomus ei menekään. Sen sijaan hän marssitti ensin koko eläinkatraan Aatamin eteen, mutta sieltä ei kumppania löytynyt. Tämä oli konkreettinen opetus siitä, että kumppani ei voinut olla joku sellainen asia tai eläin, jota Aatamin oli tarkoitus hallita, vaan vaadittiin joku hänen kaltaisensa, vertaisensa, jotta tämä voisi olla Jlan tarkoittama kumppani yksinäisyyteen ja kumppani jonka kanssa lisääntyä ja hallita sekä fyysisesti avioliitossa että laajemmin srk:ssa ja yhteiskunnassa (sitähän luomakunnan hallitseminen on, ei ole kyse vaan perheestä!). Aatami näkikin ensimmäisessä naisessa samankaltaisuuden, ei vaikkapa tämän fyysisiä eroavaisuuksia. Intimiteetti syntyi samanlaisuuden, yhtä olemisen kokemuksesta.

Vasta seuraavassa luvussa lankeemuksen jälkeisessä jakeessa Aatami huomaa naisen erilaisuuden, ja jopa nimittää naisen tämän hänestä erovan piirteen, ja vain yhden persoonallisuuden piirteen, äitiyden mukaan Eevaksi ‘kaiken elävän äidiksi’. Ei äitiys ole huono asia, mutta se että naisen identiteetti määritellään ja rajataan pelkästään hänen yhden persoonallisuutensa piirteen mukaan on lankeemuksen kohtalokas seuraus naiselle. (Eiväthän monet koskaan ole äitejä muutenkaan.) Vasta Jeesus muistutti uudelleen siitä mikä oli miehen ja naisen suhde alussa. Jeesus kuoli ristillä antaakseen meille tien takaisin yhteyteen Jumalan ja toisen sukupuolen kanssa. Tietysti sovinto pätee suhteessa kaikkiin ihmisiin, mutta koko luomis- ja lankeemusdraama tapahtuu vain miehen ja naisen välillä. He edustavat tässä koko ihmiskuntaa.

Tästä lisää Jorma Karangon blogissa elokuun 2006 alun teksteissä.

Synnin seuraukset miehelle ja naiselle: työn raskautta, surua, valtataistelua

Jumala itse puhutteli naista ja miestä lankeemuksen jälkeen kertoen heille mitkä olisivat seuraukset (1 Moos 3:16-18). Kyse ei ollut Jumalan tahdosta tai määräyksestä niin kuin eräät teologit opettavat halutessaan perustella naisen alisteista asemaa.

Sekä mies että nainen kääntyvät Jumalasta, elämänsä todellisesta alkusyystä ja lähteestä, toissijaisen elämän lähteensä puoleen: mies maan (työ) ja nainen miehen. Tästä luontevana seurauksena on naiselle se mitä Jumala sanoo 1 Ms 3:16:ssa. King James Version kääntää tämän hyvin (suluissa myös mahdollinen käännös) :
‘ Unto the woman he said, I will greatly multiply your sorrow (painful or sorrowful toil) and your conceptions; in sorrow (pain, toil) you shall bring forth children; and your desire (turning) shall be to you husband, and he shall rule over you.’

Eli nainen kääntyy Jlan sijaan miehen puoleen ja mies vastaa luontevasti tähän väärään kääntymiseen hallitsemalla. Naisen synnytysten määrä, suru ja työ kasvaa. Mietin joskus miten kävisi, jos huomisesta alkaen biologisesti vain mies voisi synnyttää? Ennustan, että mies joutuisi naisen hallintavallan alle alta aikayksikön. Synnyttävä sukupuoli on haavoittuvammassa asemassa vallankäytön suhteen jo pelkän biologian takia. Olisiko se oikein, jos nainen hallitsisi näin miestä?

Mies taas kääntyy työn (maan) puoleen – maan josta hänet luotiin. Ja maa kasvaa hänelle orjantappuraa ja ohdaketta. Tämä kuvaa hyvin tilanetta myös monelle nykynaiselle, jonka elämän sisältö on kääntynyt työhön. Feminismiä kritisoivat, kuten Alajoki uudessa kirjassaan, näkevät ratkaisuksi sen että naisen on palattava vanhoihin rooleihin eli kotiin ja lasten synnyttämisen pariin ja sisältö elämään nimenomaan naiselle kuuluu löytyä sieltä. Sen ajatellaan olevan ratkaisu naisten uupumiseen työn ja perheen ristiriidassa. Minusta on selvää että yhtälailla kun 1 Ms. 3:16 oli Jumalan rangaistus tai seuraus synnistä naiselle myös 1 Ms 3:17 on synnin rangaistus tai seuraus miehelle (ja monelle nykynaiselle). Tähän ratkaisu ei ole vaihtaa yksi synti toiseen, ja palaaminen vanhoihin rooleihin, vaan ratkaisu on palata Jumalan luomistarkoitukseen. Eli miehelle ja naiselle on annettu yhteinen tehtävä hallita ja vallita luomakuntaa (=työ) ja lisääntyä, olla hedelmällisiä ja täyttää maa (= mm. perhe ja hengellinen hedelmällisyys).
On niin surullista nähdä kristittyjenkin ideaalien ja tavoitteiden heilahtelevan näiden, mielestäni synnin kirouksen alaisten, mallien välillä. Harvassa ovat kirjat ja puheet, joissa tavoitteeksi esitettäisiin tasavertainen kumppanuus perheessä, yhteiskunnassa ja seurakunnassa. Uskon, että Jumalan luomisvoima pääsee murtautumaan esiin myös yhteiskunnassa ja srk:ssa, jos miehet ja naiset toimivat yhdessä segregoitujen elämän alueiden sijaan.

Minusta on mielenkiintoista, että luomiskertomuksessa kehoitettiin miestä jättämään vanhempansa ja liittymään vaimoonsa. Eikö ole jännä, että kautta historian tilanne on ollut juuri päinvastoin? Nainen on liittynyt miehen sukuun ja perheyhteyteen. Mm. Intiassa tästä seuraa naiselle varsin ikävä alisteinen asema miehen perheen suvun keskellä.
Raamatullisena haasteena on se, että mies kääntyisi perheen/lasten puoleen – ei niin että delegoidaan mies perheen ulkopuoliseen hallitsemiseen ja työntekoon ja nainen pitää lapset ominaan. Malakian kirjan viimeiset jakeet kertovatkin, että ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, Jumala kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin Jumala ei tuomitse maata perikatoon Herran päivänä.

Moni mies kokee kuitenkin perin vaativina naisten loputtomat vaatimukset ansaita, ja hoitaa kotia ja lapsia ‘tasa-arvoisesti’ vielä kaiken päälle. Tässä taitaa olla pitkälti kysymys mammonan vallasta sekä miesten että naisten päässä. Miehen on hoidettava rahat kotiin, jos mieli miellyttää naista ja vakuuttaa itseäänkin tosimieheydestään. Vaatimukset näyttävät olevan ylivoimaiset kummallekin sukupuolelle. Joku tie pitäisi löytää tästä mammonan/työn ylivallasta. Se vaatisi varmaan myös yhteiskunnallisten rakenteiden muutosta. Kansalaisliikettä. Jokaisen omalla vastuulla on osata sanoa ei vaikkapa jatkuville ylitöille. Valitettavasti monen miehen (ja joskus naisenkin) elämä pyörii uraputkessa etenemisen ympärillä.

Tässä ei ole ensisijassa kyse pahasta feminismistä vaan muista epäjumalista väitän. Kaiken pahan alkujuuri on Paavalin mukaan rahan himo, ei nainen niin kuin jossain tv:n visailukilpailussa joskus joukkue tosissaan arveli.